Lapuan Ponnistus

JAOSTOT/JOUKKUEET

Vaellus- ja retkeilyjaosto

Simo Lamminsivu pj (050 5217193)

Vaellus- ja retkeilujaoston tavoite on tarjota seuran jäsenille ja muille asiasta kiinostuneille mahdollisuus osallistua vaellus- ja retkeilytoimintaan. Latu ja Polku-lehden  mukaan suurimmat esteet retkeilylle on retkeilyn tietotaidon puute, arkuus lähteä yksin matkaan ja sopivien välineiden puute.

Jaosto pyrkii vähentämään ko. esteitä yhteisillä retkillä ja vaelluksilla. Olemme myös hakeneet Opetus- ja kuttuuriministeriöltä hanketta jolla panostetaan nuorten ja perheiden retkeilyn lisäämiseen, mm yhteisillä reissuilla sekä välinehankinnoilla joita on mahdollisuus lainata jatkossa seuralta.  Hankkeessa myös opetellaan retkeilyyn liittyviä taitoja kuten suunnistusta, retkiruoan laittoa, kalan käsittelyä, ylkona yöpymistä ja opitaan muutenikin alaan liittyviä asioita esim jokamiehen oikeuksiin kuuluvat asiat.

Ensi kesäksi on jo suunniteltu käsivarren retkeä 6.-12.6 2020 sekä osallistumme perinteiseen Ponnistuksen Kuusamon/Konttaisen reissuun 22.-25.7.2020, mutta toivomme jäseniltä ja muilta kiinnostuneilta rohkeasti yhteydenottoja ; idoita ja ajatuksia muista mahdollisista paikoista, tapahtumista, reiteistä jonne voimme järjestää retkiä.

Ajatuksia on ollut päiväretkistä esim. Ähtärin arpaisten reitille, joka voi olla myös yön yli reissu, samoin kuin Valassaarten retki.

 

Alla muisteloa viime kesän Paniken vaelluksesta: 

Lapuan Ponnistuksen retkeily- ja vaellusjaosto ja Lapuan luontoliikkujat ry. järjestivät elokuussa vaelluksen Vaasan saaristoon Paniken reitille. Alun perin oli tarkoitus toteuttaa vaellus mikäli kahdeksan halukasta ilmoittautuu mukaan, mutta lopullinen määrä oli ilahduttavat kaksikymmentä. Enemmänkin olisi ollut tulossa, mutta ajankohta ei kaikille sopinut, joten selvästi alueella on kiinnostusta retkeilyyn ja vaeltamiseen.
Pieni sateen uhka oli säätiedotuksen mukaan olemassa vaelluspäiväksi, mutta pisaraakaan ei satanut vaelluksen aikana, vaan sää oli mitä mainioin lämpötilan ollessa n. viisitoista astetta kun aamukymmeneltä startattiin matkaan Lapuan ABC:ltä pikkubussilla ja henkilöautoilla.
Lähtö vaellukselle oli Svedjehamnin kalasatamasta, josta käveltiin pieni matka Saltakaretin näköalatornille, mistä avautui huikeat näkymät Merenkurkun maailmanperintöalueelle.

Ne oli tietysti käytävä kuvaamassa, ja siinä kavutessa torniin sai jo mukavan alkuhien pintaan. (kuva)
Näkötornilta matka jatkui Långgrundetin laiturille, mistä etukäteen varattu vene kuljetti porukan kahdessa osassa Stora Segelsöreniin. Matka ei ollut pitkä, mutta antoi jo viitteitä seuraavasta vieläkin hurjemmasta venematkasta. Kuski ajoi karien ja kivien väleihin viitoitettua reittiä hurjaa vauhtia, ja jokainen varmasti jo mietti uintipaikkaa, mikäli törmäys tapahtuisi. Vesi oli vielä erittäin matalalla joten kiviä näkyi paljon reitin varrella ja vauhti siis todella hurjan kova.
Saariston reitti kulkee paikoin rannikon pitkässä ruohikossa ja paikoin sisemmällä saarella, joten kaivattua merenrantakävelyä olisi saanut olla enemmän, varsinkin näin sisämaan ihmisen mielestä. Maisemat kyllä vaihtuivat, ja erilaista maastoa vaihteli koivumetsästä niittymaahan ja tiheämpään kuusimetsään.
Stora Segelsörenin ja Slåttkäretin välissä on n. 10 m:n pituinen silta.

Pientä tuntumaa riippusiltoihin ylitys antoi, mutta osa reissussa olleista on ollut aiemmin Ponnistuksen Kuusamon matkalla, ja siellä esim. pienellä karhunkierroksella riippusillat ovat aivan eri luokkaa.
Saaristossa on perinteisesti laidunnettu lampaita ja lampaiden määintää kuului saaressa matkan varrella, mutta näköhavaintoa niistä ei saatu.  Lampaiden laidunnasta kertoi myös se, että muutamien lammasaitojen ylittämiseen oli rakennettu pieniä portaita. Saaressa oli myös vielä nähtävissä vanhoja latojen ja mökkien rippeitä, joskin jo maatumassa olevia.
Kaivattua kahvittelu ja makkaranpaistotaukoa pidettiin Bånikörenin taukopaikalla , mistä löytyy laavun lisäksi mm. pöytä penkkeineen, puuliiteri ja kuivakäymälä. Matkaa oli tähän mennessä kertynyt käveltäväksi n. kahdeksan km, joten kyllä makkara jo maistuikin matkalaisille.


Kylläisinä jatkettiin matkaa kohti Rönnkäretin venelaituria, jonne noin puolentoista tunnin päästä saavuttiin.  Tällä kertaa paikalle oli tilattu kaksi venettä, jotka saapuivatkin laituriin pienen odottelun jälkeen. Matkalaiset veneisiin ja hurja venematka kohti Svedjehamnin satamaa saattoi alkaa. Reitti oli todella kapea, jossain paikoin näytti että vene tuskin mahtuu kivien välistä menemään, mutta vauhti ei hiljennyt tiukoissakaan kaarteissa. Venematka oli tällä kertaa pidempi kestäen n. kaksikymmentä minuuttia joten vauhdin hurmasta saattoi nauttia pidemmän kaavan mukaan, siis ne jotka uskalsivat matkasta nauttia.

Pari matkaa vaelluksella tehtiin veneellä, vauhti oli hurja...

Retki oli erittäin onnistunut, matkalle oli lähtenyt samanhenkistä, vaeltamisesta ja retkeilystä kiinnostunutta porukkaa, joista nuorimmat olivat kymmenvuotiaita ja vanhimmat eläkeiässä. Kaikki jaksoivat hienosti vaeltaa reitin. Askelmittariin tuli yli 25 000 askelta ja kokonaismatka oli käveltävänä n. kaksitoista kilometriä, joten Svedjehamnin sataman kahvilassa nautitut jäätelöt tms. virvokkeet olivat varmasti ansaitut.

Suurkiitos kaikille osallistujille!