Otsalamppuvaellus Fröötilään

Lapuan Ponnistuksen otsalamppuvaellus Fröötilän majalle – kylmyys karsi, pimeä lumosi

Lapuan Ponnistuksen perinteinen otsalamppuvaellus järjestettiin jälleen loppiaisena, kun liikunnan ja luonnon ystävät suuntasivat pimeään metsään kohti Fröötilän majaa. Tänä vuonna vaellusta sävytti kirpeä pakkanen, joka verotti osallistujamäärää, mutta mukaan lähteneet saivat vastineeksi vahvan elämyksen talvisesta yöluonnosta.
Lähtö tapahtui Voitilan levähdydalueelta hämärän jo laskeuduttua. Otsalamppujen valokeilat halkoivat pimeyttä, ja askelten alla narskuva lumi rytmitti etenemistä. Pakkanen kiristi poskia ja sai hengityksen höyryämään, mutta liike piti vaeltajat lämpiminä.
– Kylmä sää varmasti mietitytti monia, ja osa jäi siksi kotiin. Mutta ne, jotka lähtivät, tiesivät mitä tuleman piti – ja saivat kokea jotain erityistä, totesi retkeilyjaoston Markku Vaara. – Ehkä ensi vuonna kierretään simpsiöllä ja päälle sauna, jatkoi Vaara.
Reitti kulki hiljaisen metsän siimeksessä, jossa pimeys tuntui lähes käsinkosketeltavalta. Otsalamppujen ulkopuolella avautui musta metsä, joka oli yhtä aikaa rauhoittava ja salaperäinen. Moni osallistuja kuvaili tunnelmaa lähes taianomaiseksi.
– Tässä on jotain alkukantaista. Kun valot sammuvat hetkeksi ja seisoo ihan hiljaa, metsän läsnäolon todella tuntee, kertoi Juha Mattila Fröötilän majalle saavuttaessa.
Perillä odotti maja ja mahdollisuus hengähtää ja syödä eväät. Kuuma juoma ja yhdessäolo kruunasivat vaelluksen, ja poskille noussut punotus kertoi sekä pakkasesta että onnistuneesta suorituksesta. Vielä paluumatka ja tämän vuotinen otsalamppuvaellus on tehty.
Lapuan Ponnistuksen otsalamppuvaellus on vakiinnuttanut paikkansa alkuvuoden ohjelmassa. Vaikka sääolosuhteet vaihtelevat vuodesta toiseen, tapahtuman ydin pysyy: yhdessä liikkuminen, luonnon kokeminen ja hetki irti arjesta.
Tänäkin vuonna vaellus muistutti, että pimeässä metsässä on oma, mustinen lumonsa – sellainen, joka avautuu vain niille, jotka uskaltavat lähteä liikkeelle kylmästä huolimatta.