Ponnistuksen ja Åhtärin Valpas järjestivät
Perinteisellä Kuusamon reissulla
tänä vuonna perinteisen Kuusamon Konttaisen reissun yhdessä.
Illasta saavuimme ruokaostosten jälkeen Retki-Konttaisen mökeille. Mökkien jaon jälkeen matkan väsymys tuntui kaikilla ja uni tuli helposti silmiin. Nuoriso kävi kuitenkin ennen unia koettamassa Purnujärvessä kalaonneaan.
Tiistaina lähdimme aamupäivästä Posiossa sijaitsevaan Riisitunturille. Riisitunturin kansallispuisto on mainio retkikohde myös päiväretkiä harrastaville.
Kansallispuistossa on useita rengasreittejä, joista kaksi alkaa yläparkista. Pitempi niistä on 10,7 kilometriä pitkä Riisin Rietas, joka kiertelee Riisitunturin, Pikku Riisitunturin ja Nuolivaaran rinteillä. Meidän kiertämä lyhyempi Riisin Rääpäsy nousee ensin Riisitunturin huipulle ja laskeutuu sieltä toista rinnettä alas lähtöpaikkaan. Rengasreittien lisäksi kansallispuiston alueella kulkee useita yhdyspolkuja, joita pitkin voi tehdä myös pitempiä vaelluksia. Toki halutessaan voi suunnitella oman reitin merkittyjen polkujen ulkopuolella.
Alkumatkan polku kulkee tunturin rinteellä kuusikossa. Polusta näkee, että kulkijoita on paljon. Polkua on pohjustettu murskeella kulumisen hidastamiseksi. Vähitellen polku alkaa nousta jyrkemmin kohti huippua. Samalla puusto harvenee ja etelään avautuu huikeat maisemat yli Yli-Kitkan. Riisitunturin huippu ei ole täysin puuton, mutta melko harvassa puita kuitenkin on. Talvella Riisitunturin kansallispuisto on tunnettu komeista tykkylumista. Ehkä tänne pitää tulla jonain talvena. Huipulta polku lähtee laskeutumaan kohti Riisitunturin ja Pikku Riisitunturin välissä olevaa Ikkunalampea.
Ikkunalampi on korkealla tunturin rinteellä. Lampi on runsaat 180 metriä korkeammalla kuin Yli-Kitka. Sopivasta kuvakulmasta katsottuna näyttää siltä, että vain pieni kannas estää Ikkunalammen vettä valahtamasta alas tunturin rinnettä. Todellisuudessa suon päästä alkaa rinnesuo, joka laskeutuu useana portaana alaspäin. Ikkunalammelta polku laskeutuu yhä alemmas kohti autiotupaa. Kuiva tunturin huippu vaihtuu vähitellen kuusikoihin ja rinnesoihin. Autiotupa palvelee retkeilijöitä ja valokuvaajia. Tupa on askeettinen mutta täyttää tehtävänsä, eli antaa suojaa ja lämpöä. Riisitunturi oli todella hieno paikka, jonne kannattaa tutustua. Ajoimme suoraan Rukalle, jossa söimme ja tutustuimme paikkaan. Nuoriso laski kesäkelkkaradan ja vietti tovin vesipuistossa. Innokkaimmat meistä vaelsivat Rukalta Valtavaaran kautta Konttaisen juurella olevaan majapaikkoihimme toisten ajaessa autot sinne. Ruka-Valtavaara-Konttainen reitti on Kathunkierroksen vaativin ja raskain osuus, mutta näkymät palkitsevat vaeltajan. Mikä parasta kun saavuimme vaellukselta meitä odotti lämmitetty sauna ja kaiken kruunasi uinti Purnujärven virkistävässä vedessä.
Julma-Ölkky on suurin kolmesta Suomessa olevasta maan halkeamaan syntyneestä kanjonijärvestä. Julman Ölkyn synty ajoittuu yli 2 miljardia vuotta sitten tapahtuneeseen maapallon pinnan muodostumiseen. Se on ylimmäinen järvi Oulujoen vesistöön kuuluvalla Hyrynsalmen reitillä, joten sen vedet virtaavat Kiantajärven läpi Emäjokea myöten Oulujärveen ja sieltä Oulujokea pitkin Perämereen.
Kolmantena päivänä osa tutustui Hossan kasallispuistossa sijaitsevaan Julma-Ölkky kanjonijärveen, jonka pituus on noin kolme kilometriä ja leveys kapeimmalla kohdalla noin 10 m. Sen syvyys on 50 m. Kallioiden korkeus korkeimmalla kohdalla on noin 50 m. Kalliosenämissä on kivikautisia kalliomaalauksia. Illalla teimme pieniä talkootöitä alueella, joihin osallistuivat kaikki.
Neljäs retkipäivä piti sisällään Pienen Karhunkierroksen Myllykosken, Oulangan luontokeskuksen ja Kiutakönkään. Osa meistä katsahti Pirunkirkon ja Kuusamon uistimen myymälän. Paluumatkalla kävimme katsomassa Virkkulan kylän ja kapusimme Konttaisen vaaran huipulle.
Virkkulantietä ajettaessa yli 400 metriä korkea Konttainen erottuu selkeästi maisemasta, joka muutenkin on kaunis ja vaihteleva järvineen, kumpuiluineen ja metsineen. Vaara näyttää persoonalliselta, jopa sympaattiselta. Sen kallioinen jyrkänne näkyy selkeästi alhaalta autotieltä katsottaessa.
Rukan alueella hauskannäköinen Konttainen näkyy maisemassa monelta suunnalta.
Tasaisia pätkiä polulta on turha odottaa, ja alamäkeäkin on luvassa vasta huipulta takaisin palattaessa. Usko huipulla odottavista huikeista maisemista sai meidät kuitenkin jatkamaan sitkeästi ylöspäin hymy huulilla. Myös vastaantulevat matkaajat vakuuttivat, että huippu on näkemisen arvoinen.
Polkua ympäröivä metsä on kaunista, vehreää ja runsasta. Jyrkästä rinteestä nousevat korkeat puut kurottelevat taivasta ylvään suoraselkäisinä. Puiden alla levittyy pehmeännäköinen varpumeri, jonne olisi tehnyt mieli poiketa hetkeksi hieman köllimään.
Huipulla saa olla yksin. Maisema on niin kaunis, ettei se häviä mielestäni laisinkaan. Konttaista ei ole valjastettu turistikäyttöön hisseillä ja matkamuistomyymälöillä. Persoonallisen Konttaisen huipun voi valloittaa vain patikoimalla, ja palkintona huipulla odottavat rauha, hiljaisuus ja mieletön maisema. Aavassa maisemassa siintää loputtomiin jatkuva metsäisten vaarojen matto, jota kaikkialla koristavat helmenhohtoiset järvet. Kaukana siintävät metsät erottuvat erilaisissa sinisen sävyissä, kunnes katoavat lopulta kokonaan horisontin uumeniin. Turistikäyttöön jalostettu Ruka erottuu selkeästi ympäröivistä villeistä ja luonnontilaisista vaaramaisemista. Konttaisen huippu on kallioinen, joten noususta vetreytynyt matkailija voi istahtaa lepäämään melkein mihin vain. Jyrkänne on käytännössä pystysuora, joten alas kuikuillessaan tekee luonnollisestikin mieli noudattaa varovaisuutta. Huipulla on myös pienehköjä, persoonallisen mallisia puita, joista osa on kelottunut kauniin hopeanharmaiksi.
Konttainen sopii täydellisesti fiilistelyyn sekä silmien ja aivojen lepuutteluun. Illan kruunasi rosvopaisti, jonka valmistelu alkoi jo aamulla. Paisti katosi nälkäisiin suihin kera nuotioperunoiden, – porkkanoiden ja sipulin kera. Vielä viimeisen illan saunomiset ja uimiset. Seuraavana aamuna mökkien siivouksien jälkeen lähdimme paluumatkalle Etelä-Pohjanmaalle. Ähtärin Valppaan ja Lapuan Ponnistuksen yhteimen retki Kuusamoon oli seurayhteistyötä parhaimmillaan. Retki-Konttainen sai varmasti uusia käyttäjiä.
