Lapuan Ponnistus

Ponnistuksen lajikirjo kasvoi

Lauantaina 26.9.2020 järjestettiin 120 kilpailijan Alajärvi MTB. Koiviston kolmihenkinen joukkue lähti Alajärvelle maastopyöräkisaan edustamaan Lapuan Ponnistusta. Joukkueen muodostivat Santeri, Kati ja Hannu. Ponnistuksen puheenjohtaja Ari Tuurinmäki kommentoi joukkueen tehneen seurahistoriaa ollen seuran ensimmäiset pyöräkilpailuun osallistujat.

Tässä kertomus kisamatkasta.

Lauantaiaamu valkeni sumuisena ja märkänä. Onneksi viimeinen harjoituslenkki ennen kisoja oli tehty viikolla Simpsiön maastopyöräreitillä myöskin hyvin märissä olosuhteissa, joten ei aivan kylmiltään tarvinnut lähteä haastavien olosuhteiden kisaan. Jo ilmoittautumisen yhteydessä kuultiin, että reitti tulisi olemaan erittäin märkä, mutainen ja liukas. Nämä mielessä lähdimme polkemaan hyvinkin varovaisesti. Alajärvi MTB:n reitti on suunniteltu niin, että se sopii hyvin myös aloittelijoille. Hyvä näin sillä meidän porukasta kaksi kolmannesta osallistui elämänsä ensimmäiseen maastopyöräkisaan, yhden ollessa jo kokenut konkari.

Kello 13 lähetettiin liikkeelle kisan viimeinen kilparyhmä, jossa polkivat junnut ja 18 kilometrin kuntosarja. Junnuja oli kisassa mukana kuusi ja Santeri 8-vuotiaana kisan nuorin osanottaja. Mutaa, liukkaita kiviä ja juuria tuli eteen heti alkumatkasta. Erityisenä jännitysmomenttina varsinkin Katille oli pitkospuut, jotka olivat erittäin liukkaat kisassa jo aiemmin ajaneiden kilpasarjojen jäljiltä. Niin vaan niistäkin selvittiin. Kisan paras kohta tuli vajaan 10 kilometrin kohdalla kun ajoimme alas jyrkkää hiekkamäkeä. Santerilta vaati vähän uskallusta lähteä liikkeelle, mutta Simpsiön rinteissä harjoittelu antoi hyvän pohjan eikä alamäkiajo ollut loppujen lopuksi ollenkaan vaikeaa. Santeri kommentoi hiekkapätkää parhaaksi poluksi ikinä.

Koska lähdimme Alajärvelle hakemaan kokemusta eikä tavoitteena ollut kisata muita vastaan, menimme omaa rauhallista (Santerin määräämää) tahtia. Ehdimme pitää pari tankkaustaukoa ja niiden avulla Santerikin jaksoi hyvin maaliin saakka. Maaliviivan ylitti väsynyt ja iloinen pikkukisaaja vanhempineen. Pienen hengähdystauon jälkeen Santerin piti päästä polkemaan vielä kisakeskuksen vieressä olevaan skeittipuistoon.

Kotiin lähdettiin monta ajokokemusta (ja muutamaa mustelmaa) rikkaampina ja yhdessä suin totesimme, että kisoihin pitää päästä toistekin.

Kati Koivisto

Kuvat: Hannu Koivisto

 

Kommentti

Kommenttiosio on suljettu.