Ponnistuksen ruskaretki Kuusamon Konttaiselle 27-30.8

 Torstaiaamu 27.8 valkeni sateisena, mutta silti Ritamäen lavalle oli aamuseitsemäksi kokoontunut 23 innokasta vaeltelijaa kirjaimellisesti ”vauvasta vaariin” ,nuorimman ollessa 11 kuukautta ja vanhimman 68 vuoden. Menoreitti suuntautui Kauhavan, Haapajäven ja Pyhännän kautta Kajaaniin, josta edelleen Suomussalmen ja Kainuun korpien läpi Kuusamoon. Odotus tiivistyi tuttujen maamerkkien lipuessa ohi linja-auton ikkunassa; Kuusamon liikenneympyrä,Rukatunturi ja karu Konttaisenvaara, jonka juurella määränpäänä oleva TUL:n leirikeskus sijaitsee. Majoitusten jaon ja pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen alkoikin matkalaisten määrä-tietoinen patikointi kohti Konttaisen jyrkkää rinnettä. Huipulta siintävät maisemat ympärillä kimmeltävine järvineen ja lampineen mykistivät sinne kavunneet ainakin hetkeksi. Paluun jälkeen kuuma sauna ja järven raikas, jopa kylmäksikin luonnehdittu vesi huuhtoi matkan hiet ja pölyt kehosta. Illan hämärtyessä makkaranuotion tarinat ja kaskut raikuvine nauruineen puhdistivat taasen mieltä. Nuorimmat jo vilkuilivat ja pälyilivät metsän hämyyn miettien varmaan tarinoita lapin noidista…
Yön pimeyden tummentaessa järven alkoivat mökkienkin valot yksi kerrallaan sammua -niin vaan vaatii raskas päivä veronsa ja uni tavoitti viimeisetkin ”yökyöpelit”.
Perjantai-aamulla varhain veneiden hankaimet natisivat innokkaimpien kalamiesten toimesta, edellisenä päivänä laskettuja verkkoja ja katiskoja käytiin kokemassa. Niin vaan Ahti oli kuitenkin kitsas ja savustuspönttö sai toistaiseksi rauhassa huilata rauhassa nuotiopaikan reunalla. Nyt vaan täytyisi muistella oikeita loitsuja vedenhaltijan lepyttämiseksi, vielähän olisi kaksi päivää aikaa.
Kello yhdeksältä bussi starttasi kohti 20 km:n päässä sijaitsevaa Juumaa, ja sieltä alkavaa Pientä Karhunkierrosta. Osan lähtiessä kiertämään täyttä reittiä loput oikaisivat Jyrävänkoskelle virittelemään nuotiota.
Ensimmäisenä etappina oli Myllykoski, jossa vanha kunnostettu mylly palveli eläkepäivinään vaeltajien päivätupana. Kymmenet, elleivät jopa sadat nimet ja nimikirjaimet seinissä kertoivat paikalla käyneistä ja yöpyjistä.
Reitti jatkui polveilevan Kitkanjoen viertä ja välillä aina siirryttiin toiselle puolelle riippusiltaa pitkin. Kallioportin kurun 252 porrasta sai onneksi laskeutua näin päin kierrettäessä, muuten edessä olisi ollut 13-kerroksisen talon porrasmäärä!
Lukuisten pienempien koskien jälkeen vastaan tuli itse Jyrävän koski, jota nimi kuvaa erittäin osuvasti. Vesimassat todella jyrisevät syöksyessään ja kuohoessaan alaspäin kallioiden välissä.
Paluumatkalla kohti Juumaa tultiin taas Myllykoskelle, jossa nyt saatiin seurata huimaa kosken-laskua 9-paikkaisella kumiveneellä.
Leirintäalueen sauna olikin taas retken jälkeen ahkerassa käytössä kun matkaajat palasivat iltapäivällä takaisin. Maittavan yhteisaterian jälkeen nautittiin vielä kahvit viinereiden ja omena-
piirakan kera. Leirialueen ympäristössä, ja itse alueellekin uskaltautuneet uteliaat porot olivat turvassa, vaaraa lautaselle joutumisesta käristyksenä ei ollut; kylläiset retkeläiset tyytyivät vain seurailemaan poroja keinusta. Tosin pienimmillä ei varmaankaan olisi ollut mitään pororatsastusta vastaan, vaan niin rohkeita eivät sentään porotkaan olleet.
Lauantai-aamun ohjelmaan valittu Kiutakönkäällä käynti sai taas matkaajat istumaan bussiin ja suunnaksi otettiin pohjoinen. Henkeäsalpaava näkymä korkeine kallioineen oli todellakin matkan väärti ja varsinkin ensimmäistä kertaa paikan päällä olleet tallensivat ahkerasti kameroineen näkymiä kotona esitettäviksi. Kosken alapuolinen suvanto houkkutteli kalamiehiä, jotka innolla kävivätkin mittelöön veden asukkien kanssa. Siimat viuhuivat rantapusikossa ja uistimilla kokeiltiin kivien ja kaislikoiden reunat saaliin toivossa. Nyt kalaa tulikin, ja illalla tarjolla oli savustettua ahventa, jota joukolla maisteltiin. Paluumatkalla ”koukattiin” Kuusamon keskustan kautta, jossa halukkaat pääsivät kiertelemään kauppoja ja hankkimaan tuliaisia kotijoukoille.
Illalla ohjelma seurasikin taas vanhaa kaavaa: ruokailu, saunomista, nuotiolla rupattelua…
Koska ajankohtaan osuivat myös huvilakauden päättäjäiset, pitihän tietysti rakettejakin ammuskella järven selälle.
Aika kuluu joskus yllättävänkin nopeasti ja sunnuntai-aamu koitti varmasti monen mielestä liian aikaisin. Suurella joukolla paikat siivottiin taas valmiiksi odottamaan uusia yöpyjiä, joita pitäisikin tulla vielä samana päivänä. Linja-auton pakkaamisen jälkeen otettiin vielä yhteiskuva osallistujista ennenkuin matka kohti kotikontuja alkoi. Paluumatka suunnattiin nyt Oulun kautta rantatielle ja viimeisellä kahvitauolla Kokkolassa tuntuikin että ollaan melkein kotona… -m-